25.5.2015
Blogi: Kyösti Pöyry

Kepin sijaan porkkanaa

Vanha totuus on se, ettei hyvää ja halpaa saa samanaikaisesti. Tarjoustuote on usein kertakäyttötavaraa ja tulee lähes poikkeuksetta käyttökertoja tai -tunteja kohden kalliimmaksi kuin luulitkaan. Tämä kertakäyttökulutus taas kuluttaa luonnonvaroja ja resursseja huomattavasti enemmän kuin arvaamme.

Tuotteiden valmistaja pyrkii käyttämään mahdollisimman edullisia raaka-aineita valmistusprosessissa, jotta saa tuotteen edulliseen hintaan markkinoille. Kuluttajina me toivomme samanaikaisesti kestävää tuotetta.

Silti me harvoin arvioimme ostopäätöstä tehtäessä, mikä on tuotteen käyttöaikainen kustannus. Harvoin myöskään näkee valmistajan laskelmaa elinkaaren aikaisesta käytöstä. Poikkeuksen tekee vain jo pakolliseksi tullut energiankäyttö esimerkiksi vuodessa.

Maailmasta ennustetaan loppuvan lähes kaikki merkittävät raaka-aineet muutaman sadan vuoden kuluessa. Raaka-aineet kyllä kiertävät jo melko hyvin, mutta tämän kertakäyttökulttuurin myötä ne huononevat joka kierrollaan, kuten Juha Kaila totesi Kierrossa-lehden keskustelussamme (s. 12). Olisiko ratkaisuja tähänkin ongelmaan haettavissa kestävimpien kulutustapojen kautta? Mitä pitempään raaka-aine on oikeassa käyttökohteessa ja palvelee sitä alkuperäistä tarkoitustaan, voitaneen laskea että hiilijalanjälki pienenee.

Tuottajavastuulla kyllä hoidetaan käyttökelpoiset raaka-aineet pois kuluttajilta ja uudelleenkäyttöön, mutta onko tämä tehokasta ja tarkoituksenmukaista kuluttamista ja resurssien käyttöä?

Kohti kestävämpää kehitystä päästäisiin varmasti muuttamalla kuluttajakäyttäytymistä. Tähän sopisi paremmin porkkanat kuin kepit. Tuotteiden valmistajat ja tuottajavastuulliset brändit voisivat hyvin markkinoida tuotteitaan elinkaariargumentein. Makkarakin hinnoitellaan pakkauksessaan myös €/kg -yksiköllä. Näin hintavertailu on helpompaa ilman laskinta. Miksei samalla tapaa hinnoiteltaisi kestokulutushyödykkeitäkin, esimerkiksi käyttötunteja tai -käyttökertoja kohti?

Onneksi meillä on sentään jo menossa asennemuutos nuorison keskuudessa. Yhteiskäyttö yleistyy ja vuokrauspalvelua alkaa löytyä lähes jokaiseen tarpeeseen.

Itsekin oikein havahduin pitkäaikaisen kodinkoneen eduista kun korjasin vuoden 1996 mallisen jääkaappi-pakastimen oven saranan. Muuten – kone sen kuin jatkaa vielä entisessä tehtävässään. Mummoni motto olikin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa ja huonoa tavaraa.

 

Kyösti Pöyry

toimitusjohtaja

Paperinkeräys Oy